Life's a Bitch

21.4.2011

Kirppislöytöjä!

Unohdin kirjoittaa, että kävin kirppiksillä tänään ja tein kivoja löytöjä! Kävin JKL:n Centrum-kirppiksellä, joka on ihan keskustassa Kolmikulman vieressä, sekä Silinterissä, joka sijaitsee Kortepohjassa. Pieni postaus nyt tästä.

Centrumilla (vai Centrumissa, miten se sanotaan :D) ei ollut ihan kauheaa ruuhkaa tänään, välillä siellä on ihmisiä tosi paljon ja joutuu koko ajan väistellä, sekä jonottaa sovitukseen. Tänään pääsi sovittamaankin heti.




Pari hamppulaukkua löysin, omistan noita kaksi entuudestaan, eri värisiä vain. Maksoivat 2e/kpl. 


Kerrankin sopivat pillifarkut (yleensä kaikki ovat mulle liian löysiä reisistä ja pohkeista.) 2 e.


 Volcomin huppari oli hyvä löytö, vain femman.


Tämä kirja oli aivan pakko ostaa. 4 e.

Silinterin kirppisostoksista en kuvia vielä ehtinyt ottaa, mutta kaikki löytöni sieltä ovat aikalailla sisustushärpäkkeitä: ostin vaaleanvihreän karvamaton, puisen korin, kuparinvärisen kynttilänjalan, sekä useita astioita. Ostin myös pari vyötä ja kaulahuivin sieltä. 

Nyt on pakko lähteä, lupasin jo puoli tuntia sitten Karolle, että oon sen alaovella!
~Jenny

20.4.2011

!!

Kai se on ihan sallittua lähteä keskiviikkona baanalle? On.

Pitäis vaan pukeutua ja meikata! Niin ja hiukset laittaa, ofc. Apua, apua, apua. En tiedä yhtään, mitä laitan päälle. 


<3: Jenny (joka yrittää nostaa perseensä nyt tästä koneen ääreltä ja lähteä laittautumaan)

Sorry!

Olen extrasuperhyperpahoillani, etten ole päivittänyt blogiani. Jos alan listaamaan syitä, miksi en ole, niin se kuulostaisi selittelyltä. No sen voin sanoa, että meinasin jäädä asunnottomaksi, sillä naapurin mummot olivat tehneet jälleen valituksen isännöitsijälle, että kämpilläni ramppaa liikaa porukkaa öisin. Mitä? En yleensä vietä täällä aikaa, varsinkaan öisin, vaan olen Karon, Kristianin tai jonkun muun luona. Ai niin, enhän ole kertonutkaan. Minä ja Kristian nyt siis seurustellaan. Tai ainakin jotain sellaista.
Vähän aamumusiikkia:
 

:) Voisin myöhemmin tänään laittaa vähän kuvia! Adios ja pus pus!  
Tänään on hyvä aamu, rauhaa ja rakkautta kaikille!
~Jenny

10.4.2011

Vähän eilisillasta..

Eilinen oli ihan huikea. Oon tosi innoissani vieläkin! Tapasin yhden jätkän, Kristianin. Tai ainakin kaikki sanoivat sitä Kristianiksi (tulee mieleen Tanskan vapaakaupunki Kristiania, heh heh...).No, mä sitten tutustuin siihen ja vietettiin ilta hyvin pitkälti kahdestaan. Se vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta tapaukselta. Numerot vaihdettiin tottakai. En vain tiedä, uskallanko soittaa. Otin paljon kuvia eilen, laitan jotain tänne.

Nyt on vähän huono olo ja en ole ehtinyt pestä eilisen meikkejä pois, mutta taidan olla ihastunut. En ole pitkään aikaan tavannut ketään, joka herättäisi mussa yhtään minkäänlaisia ihastumisen tunteita ja nyt tää on vähän outoa. En ole puhunut Karon kanssa mun ja Kristianin juttutuokioista sen enempää vielä.

Inhoan sunnuntaipäiviä. Pitäisi siivota, ryhdistäytyä ja tehdä jotakin, mutta ei jaksa. Sunnuntait ovat löhöämispäiviä. Haluaisin tavata Kristianin, mutta en uskalla soittaa sille. Oon ihan kuin joku 15- vuotias!

:)

Fuck da Cops..


Iltainen Jyväskylä..

Kuvassa ollut henkilö sanoi, ettei tahdo itsestään mitään kuvia blogiini. En muista sen nimeä, joku Karon kaveri. Niin ja tosiaan käytiin baarissa, Karo muistutti mua siitä aamulla...

En saanut Mytystä parempaa kuvaa, ilta oli jo niin pitkällä, että kaikissa kuvissa näkyy joko häntä tai puolet korvasta :D Karo muuten kertoi, että niillä on suunnitelmissa ottaa ainakin kaksi kissaa vielä.


Lopuksi vähän "aamumusiikkia"...Texas Faggot toimii aina! Nyt täytyy mennä ja pestä naama, käydä suihkussa ja muuttua enemmän ihmisen näköseksi.. Jenny

Mytty!

Toisen madamen oon vetänyt noin puoli tuntia sitten. Hihaan. Niitä ei saisi tuupata ränniin, koska aivoissa menee kaikki silloin ihan sekaisin, siis välittäjäaineet ja noi.. mitä nyt onkaan.. I don't care just nyt, tänään on hyvä päivä.

Se neste näytti kyllä pumpussa siistiltä. Ihan kuin mansikkamehua! Kun ne essot on kirkkaanpunaisia tällä kertaa. Eli siis vedin mansikkamehua. Ja olen sekaisin. Aika hauskaa.

Karo ja Jape riiteli aikaisemmin, joten otin tän kissan (sen nimi on muuten Mytty) mun syliini turvaan. Mytty on oikein ihastuttava kissa, laitan siitä kuvan myöhemmin. Sitten, kun lähden kotiin. En tiedä vielä yhtään, millä menen kotiin, koska kukaan ei lähde ajamaan ja en muista, onko mun bussikortilla matkoja jäljellä. Se ei kyllä häiritse pahemmin juuri nyt. Olo on niin hyvä. Onneksi on Mytty, jota voin paijata. En halua koskaan suositella päihteitä tai sanoa niistä mitään hyvää, mutta jos joskus jotain tahtoo kokeilla, niin hyvät essot. Niitä. Ja niiden pitää sisältää MDMA:ta aika paljon, ettei ne ole mitään roskaessoja.

Karo auttoi mua mun hiuksieni kanssa. Nyt mulla on ihan uusi look.

Karo tahtoo koneelle, mutta haluan kirjoittaa myöhemmin lisää.

Pus, Jenny

9.4.2011

"Sisälläni tunteiden tungos.."

Karon koneella. Suunnittelen kostoa Idalle. En ymmärrä, kuinka voin vihata sitä ämmää näin paljon. No, ehkä sitten kun Jape tuo ne kaksi essoa, en jaksa olla enää niin vihainen...

Vihdoinkin rahaa tilillä..

Karo soitti! Se kuulosti tosi iloiselta ja kertoi aivan onnessaan, kuinka se ja Jape olivat ostaneet kissan. Käy vähän sääliksi sitä kissaa, kun se joutuu katsoa ja kuunnella tuon ihanan pariskunnan riitelyä. En ihmettelisi, jos Jape piripsykoosissa heittäisi koko kissan parvekkeelta alas. Sitten se olisi kyllä entinen kissa, kun ne asuu viidennessä kerroksessa. Voisin mennä käymään Karon luona tänään. Toivon vain, ettei se kämppä ole täynnä Japen hörhökavereita, jotka lääppii ja ahdistelee...

No, lauantain kunniaksi pukeudun kivasti, meikkaan ja laitan hiukset, sekä käyn matkalla Alkossa. Punaviiniä ajattelin ostaa, ehkäpä Portadaa, se on halpaa ja hyvää. En aio muutenkaan olla selvinpäin tänään, kun Jonna oli vihdoin ja viimein maksanut velkansa mun tilille. Satasella saisin ostettua yhden kiekon, mutta Karo puhui, että Keltsusta saisi hyviä essoja. Madame maistuisi pitkästä aikaa, joten taidan ostaa niitä kaksi ja puolikkaan kiekon. Päivystyspakkaus on ostettava apteekista; en halua käyttää mun vanhoja ja likaisia värkkejä. Saisin kuitenkin horkat ja ilta olisi pilalla.

Mutta nyt täytyy lähteä koneelta, jotta ehdin laittautua.. Kirjoitan myöhemmin, miten ilta meni, tai sitten lainaan Karon konetta.

Kivaa olla tänään vähän positiivisemmalla tuulella. Auringon ansiota?

Jenny

Agressio

Puhelin, raha, kiire, sekä itserakkaat paskiaiset ovat Saatanan (tai jonkun pahan, ihan sama) keksintöjä!

Olen tosi vihaisella tuulella nyt. Yritän hillitä vihaani kuuntelemalla Von Hertzen Brothersia..
Ehkä myöhemmin olen sellaisella tuulella, että pystyn suoltaa järkevää tekstiä.

Jenny

8.4.2011

Vasikka?

Kannabis on mielestäni paras unilääke. Siitä ei tule aamuksi zombimaista oloa ja se todella auttaa nukahtamisvaikeuksissa. Mulla on krooninen unettomuus ja vihaan sitä, mutta pilvi auttaa. Mikään pilleri ei läheskään ole niin hyvä (olen kokeillut satoja eri valmisteita).

Aamutupakka, aamuvedot ja aamupala. Viimeinen olisi pitänyt jättää pois listalta, koska tunnen itseni taas niin lihavaksi. Mahani on järkyttävän kokoinen.

"Huora. Tajuutsä ollenkaan, mitä oot menny tekemään?? No tuut tietään, viimestään sillon ku tullaan sun oven taa. Vitun vasikka." Sain siis viestin. Mitä ihmettä? En todellakaan ole vasikka! Kaikissa kuulusteluissa olen istunut hiljaa ja väittänyt, etten tiedä mistään mitään. Vaikka kytät ovat yrittäneet "hyvä kyttä" ja "paha kyttä" -metodia, olen silti kieltäytynyt kertomasta tietojani.

Pakko soittaa Karolle.

Jenny

7.4.2011

Ongelmani: luotan liikaa ihmisiin.

Tämä päivä on ollut yhtä helvettiä. Eräästä Idasta paljastui kammottava, verenimijä lutka, jota en halua tavata enää ikinä. En ikinä! Luulin sitä ystäväkseni, mutta sitä se ei ole. Ihmistuntemukseni on naurettavan huono. Luotan sinisilmäisesti lähes jokaiseen ihmiseen ja olen täysin sokea, jos minua hyväksikäytetään. Haluaisin niin kovasti kostaa Idalle, mutta kostossa ei ole mitään järkeä.

Entä sitten? Jos haluan kostaa, niin sitten minä kostan. Olen lähes koko päivän hautonut mielessäni maailman suurinta ja inhottavinta kostotapaa ja tunteeni ovat heitelleet taas laidasta laitaan - olen itkenyt vessan lattialla, nauranut omalle kurjuudelleni, kieriskellyt itsesäälissä sängylläni sekä heitellyt astioita raivoissani minne sattuu - keittiö on nyt täynnä lasinsiruja sen johdosta. Imurille olisi nyt käyttöä, mutta se on lainassa Karolla.  Ai niin, sillekin piti soittaa. Unohdan kaiken.

Eli täytyy soittaa Karolle. "Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä." Toivottavasti sille ei ole sattunut mitään, tosin epäilen, että se on putkassa. Nyt väsään itselleni rentouttavat savut, käärin jointin, laitan kuulokkeet päähän ja otan rennosti tämän illan.

Aah. Tätä olen odottanut koko päivän... chillausta omassa luukussani hyvän musiikin, sekä hyvän kukan kera.

Peace, Jenny

6.4.2011

Kotona jälleen.

Saavuin juuri kämpilleni takaisin Karon luota. Herranjumala, se nainen ei osaa siivota sitten tippaakaan. Ei sillä, että itse olisin luuttu kädessä all the time, mutta tuo luukku oli kyllä täyskatastrofi. En uskaltanut ottaa edes kenkiä pois, kun lattialla lojui käytettyjä neuloja, klikkikuppeja, verisiä papereita, likaisia rättejä, vanhoja sanomalehtiä ja muuta roinaa. Hyi. Olisin onnellinen, jos Karo viitsisi edes ne tykkinsä laittaa kaappiin.

Ilta oli jokatapauksessa varsin aneeminen. Karo oli sekaisin kuin seinäkello, ei sen puheesta saanut pahemmin selvää. Yritin kysyä monta kertaa, mikä on vialla, kun se itkeskeli ja ulvoi siinä rikkinäisellä sohvalla, joka oli muuten myös täynnä sanomalehtiä, perintäkirjeitä, pikavippilaskuja ja tyhjiä tykkipaketteja, mutta ei se suostunut kertoa. Silmä sillä oli mustana, veikkaisin, että Japella on osuutta asiaan. En ymmärrä, miten Karo pystyy seurustella sen väkivaltaisen naistenhakkaajan kanssa. Kai niillä on joku "syvä" yhteys, jota en vain pysty käsittämään. Ajattelin soittaa Japelle, mutta en uskalla. Pian se tulee mun oven taakse jonkun sen kaappikaverin kanssa ja vetää muakin turpaan. En haluaisi puuttua asiaan, mutta välitän Karosta, vaikka aiemmin kirjoitin, ettei se merkitse mulle mitään. Kyllä me lapsesta asti ollaan tunnettu toisemme, samalla hiekkalaatikolla leikitty ja temmelletty.

En tiedä, pitäisikö mun puuttua asiaan vai jättää se sikseen. Olen huomannut, että mitä enemmän asioihin puutun, sitä enemmän perseelleen ne menevät. Taidan miettiä yön yli. Ai niin, ostin Karolta lähes viimeisillä rahoillani texiä ja nyt olen taas persaukinen. No, se on aika tavallista. Nyt otan iltalääkkeeni ja menen sänkyyn odottelemaan, jos uni tulisi.

Täytyy muistaa laittaa puhelin kiinni. Tai edes äänettömälle.

Väsynein terveisin, Jenny

Ja jälleen liian myöhäinen herätys..

Tänään heräsin aivan liian myöhään. Herätyskelloja en käytä, ne vain tuhoavat unet ja tekevät minut vittuuntuneeksi. Laitoin puhelimen taas kiinni yön ajaksi - tiedän, että Karo ja muut kumppanit olisivat soitelleet piripäissään ja pyytäneet minua jälleen kuskiksi typerälle reissulle tai vetämään kamaa kammottaviin piriluukkuihin Pupuhuhtaan. Kerrankin sain nukuttua rauhassa.

Makuuhuone on torpedon jäljiltä - roskia lojuu siellä täällä ja lattia on nykyään vaatekaappini. Pidän vaatteistani, joten harmittaa, että ne ovat keskellä lattiaa kaiken muun roinan seassa pölyttymässä. Joka tapauksessa poimin päälleni farkut sekä rikkinäisen topin ja päätän alkaa suunnitella, mitä tämä päivä toisi tullessaan. Puhelimen aukaisen ensimmäiseksi.

Yllättävää. 5 viestiä vastaanotettu, 3 niistä on Karolta ja kaksi sen poikaystävältä. Rahaa pyydetään lainaan, fiksejä myös, jopa vaatteitani. Tuntuu, etten omistaisi yhtään mitään, paitsi oman järkeni (joka sekään ei tosin kovin täysillä käy.) Sytytän tupakan, otan aamulääkkeeni sekä vitamiinit ja pian olen aivan uusi ihminen. Ehkä. Pienet fiksit tekisivät hyvää, joten päätän jokatapauksessa soittaa Karolle, vaikka en häntä ystävänä pidä, en tuttua läheisempänä. Hän tosin luulee jotain aivan muuta.

Karo kuulosti todella väsyneeltä ja ankealta puhelimessa. Hän oli itkenyt. Mitäköhän on tapahtunut? Lähden selvittämään sitä, paitsi ensin kaavin pakkasesta löytyneestä klikkikupista OC:n perskat ja vedän ne. Vasemman käden suonitukos ei ole parantunut vielä kunnolla, joten joudun etsimään uuden paikan mihin pistää. Täytyy muistaa laittaa Trombosolia tuohon, jotta se parantuisi, eikä minun tarvitsisi lähteä taas lääkäriin hakemaan antibiootteja. Lääkärini on nimittäin täysmulkku.

Illalla kirjoitan lisää, mikäli pääsen joskus pois Karon kämpiltä. Olo on nyt ihan hyvä.

Jenny

Irtohiuksia

Istuin äsken kylpyammeessa. Se on lempipaikkani tässä asunnossa ja pohdiskelen siellä usein asioita, joka tarkoittaa kylpemishetkien venymistä useiksi tunneiksi silloin tällöin. Tämän kertainen loikoiluhetki vei minut takaisin teiniaikoihin.

Riisuuduin - tummat farkut, valkoinen neule, rintaliivit ja pitsiset alushousut lensivät pyykkikoneen päälle, ennen kuin aloin laskemaan vettä ja istuuduin ammeeseen. Naureskelin ääneen - minulla oli ääretön määrä pitsisiä ja todella sieviä alushousuja, oikein prinsessalle tehtyjä - mutta minä olin kaukana prinsessasta. Katsoin itseäni peilistä tovin - kyllä, samat rumat ja pienet rinnat: tallessa, sama epämuodostuneen näköinen möykkymaha: tallessa, äärettömän kapea lantio: tallessa. Eivät ne olleet muuttuneet parin päivän sisään. Olin saanut kerrassaan mahtavat geenit. Otin rinnat käsiini ja puristin niitä yhteen ja katsoin itseäni peilistä: näin minullakin olisi se kaikkien tuntema tissivako. Onnistuisikohan sellainen teippikikka? Naureskelin jälleen. Vietin vielä hetken peilin edessä, poseerasin eri asennoissa ja ilmeilin, kunnes vesi oli laskeutunut.

Kaadoin ammeeseen saippuaa ja pian vessassa leijaili lempeä vaniljan tuoksu. Siitä mieleeni tuli ensimmäinen tuoksu, jonka olin ostanut 13-vuotiaana Seppälästä. Se oli varmaan ensimmäinen kosmetiikkatuote ikinä, jonka olin omilla rahoillani ostanut. Käytin imelää, vaniljan hajuista tuoksua joka päivä - suihkuttelin sitä joka puolelle ennen kouluun menoa ja se nosti itseluottamustani. Olin lukenut silloin siskoni vanhasta Cosmosta, että vaniljan tuoksu saa poikien aistit heräämään ja ajattelin tietty, että näin kaikki pojat olisivat kimpussani. Eivät kyllä olleet. Jälkeenpäin ajatellen en ihmettele yhtään - en käyttänyt silloin kunnon rintaliivejä, päälläni oli aina ylisuuri keltainen villapusero ja maantienharmaat hiukseni olivat lähes poikkeuksetta tiukalla poninhännällä. Siihen aikaan ne seksikkäät tytöt olivat ahtautuneet Fiorellan farkkuihin - nauroin itsekseni aina salaa heille, kuinka idiootilta he näyttivätkään pursuavien jenkkakahvojen ja stringiensä kanssa! He myös blondasivat hiuksiaan jatkuvasti; ehkä hekin olivat lukeneet siskojensa vanhoja Cosmoja ja omaksuneet ajatuksen, että pojat rakastuivat kusenkeltaisissa hiuksissa, sekä stringit korvissa kulkeviin tyttöihin.

Pestyäni itsestäni eilisen tomut ja ahdistukset, nousin ammeesta ja katsoin, kun vesi lorisi viemäriin. Amme oli täynnä hiuksia - olin ilmeisesti unohtanut syödä vitamiinit. Otin valkoisen pyyhkeeni lavuaarin reunalta ja kuivasin itseni. Taas pyyhkeeseen jäi tukko hiuksia, voi helvetti, minun täytyy ensi kerralla laittaa tehohoitoaine päähän ja muistaa syödä vitamiinit - lääkärikin sitä painotti aina, kun kävin vastaanotolla: "Muista vitamiinit. Muista vitamiinit. Muista vitamiinit...." 

Vilkaisin itseäni vielä kerran peilistä ja huokaisin syvään. Otin vaatteeni pyykkikoneen päältä ja ne kainalossani kävelin keittiöön, otin kaapista kymmenen eri purkkia ja jokaisesta purkista otin muutaman pillerin käteeni. Nyt muistan ne helvetin vitamiinit.

Rakkaudella, Jenny