Life's a Bitch

6.4.2011

Ja jälleen liian myöhäinen herätys..

Tänään heräsin aivan liian myöhään. Herätyskelloja en käytä, ne vain tuhoavat unet ja tekevät minut vittuuntuneeksi. Laitoin puhelimen taas kiinni yön ajaksi - tiedän, että Karo ja muut kumppanit olisivat soitelleet piripäissään ja pyytäneet minua jälleen kuskiksi typerälle reissulle tai vetämään kamaa kammottaviin piriluukkuihin Pupuhuhtaan. Kerrankin sain nukuttua rauhassa.

Makuuhuone on torpedon jäljiltä - roskia lojuu siellä täällä ja lattia on nykyään vaatekaappini. Pidän vaatteistani, joten harmittaa, että ne ovat keskellä lattiaa kaiken muun roinan seassa pölyttymässä. Joka tapauksessa poimin päälleni farkut sekä rikkinäisen topin ja päätän alkaa suunnitella, mitä tämä päivä toisi tullessaan. Puhelimen aukaisen ensimmäiseksi.

Yllättävää. 5 viestiä vastaanotettu, 3 niistä on Karolta ja kaksi sen poikaystävältä. Rahaa pyydetään lainaan, fiksejä myös, jopa vaatteitani. Tuntuu, etten omistaisi yhtään mitään, paitsi oman järkeni (joka sekään ei tosin kovin täysillä käy.) Sytytän tupakan, otan aamulääkkeeni sekä vitamiinit ja pian olen aivan uusi ihminen. Ehkä. Pienet fiksit tekisivät hyvää, joten päätän jokatapauksessa soittaa Karolle, vaikka en häntä ystävänä pidä, en tuttua läheisempänä. Hän tosin luulee jotain aivan muuta.

Karo kuulosti todella väsyneeltä ja ankealta puhelimessa. Hän oli itkenyt. Mitäköhän on tapahtunut? Lähden selvittämään sitä, paitsi ensin kaavin pakkasesta löytyneestä klikkikupista OC:n perskat ja vedän ne. Vasemman käden suonitukos ei ole parantunut vielä kunnolla, joten joudun etsimään uuden paikan mihin pistää. Täytyy muistaa laittaa Trombosolia tuohon, jotta se parantuisi, eikä minun tarvitsisi lähteä taas lääkäriin hakemaan antibiootteja. Lääkärini on nimittäin täysmulkku.

Illalla kirjoitan lisää, mikäli pääsen joskus pois Karon kämpiltä. Olo on nyt ihan hyvä.

Jenny

2 kommenttia: