Life's a Bitch

6.4.2011

Kotona jälleen.

Saavuin juuri kämpilleni takaisin Karon luota. Herranjumala, se nainen ei osaa siivota sitten tippaakaan. Ei sillä, että itse olisin luuttu kädessä all the time, mutta tuo luukku oli kyllä täyskatastrofi. En uskaltanut ottaa edes kenkiä pois, kun lattialla lojui käytettyjä neuloja, klikkikuppeja, verisiä papereita, likaisia rättejä, vanhoja sanomalehtiä ja muuta roinaa. Hyi. Olisin onnellinen, jos Karo viitsisi edes ne tykkinsä laittaa kaappiin.

Ilta oli jokatapauksessa varsin aneeminen. Karo oli sekaisin kuin seinäkello, ei sen puheesta saanut pahemmin selvää. Yritin kysyä monta kertaa, mikä on vialla, kun se itkeskeli ja ulvoi siinä rikkinäisellä sohvalla, joka oli muuten myös täynnä sanomalehtiä, perintäkirjeitä, pikavippilaskuja ja tyhjiä tykkipaketteja, mutta ei se suostunut kertoa. Silmä sillä oli mustana, veikkaisin, että Japella on osuutta asiaan. En ymmärrä, miten Karo pystyy seurustella sen väkivaltaisen naistenhakkaajan kanssa. Kai niillä on joku "syvä" yhteys, jota en vain pysty käsittämään. Ajattelin soittaa Japelle, mutta en uskalla. Pian se tulee mun oven taakse jonkun sen kaappikaverin kanssa ja vetää muakin turpaan. En haluaisi puuttua asiaan, mutta välitän Karosta, vaikka aiemmin kirjoitin, ettei se merkitse mulle mitään. Kyllä me lapsesta asti ollaan tunnettu toisemme, samalla hiekkalaatikolla leikitty ja temmelletty.

En tiedä, pitäisikö mun puuttua asiaan vai jättää se sikseen. Olen huomannut, että mitä enemmän asioihin puutun, sitä enemmän perseelleen ne menevät. Taidan miettiä yön yli. Ai niin, ostin Karolta lähes viimeisillä rahoillani texiä ja nyt olen taas persaukinen. No, se on aika tavallista. Nyt otan iltalääkkeeni ja menen sänkyyn odottelemaan, jos uni tulisi.

Täytyy muistaa laittaa puhelin kiinni. Tai edes äänettömälle.

Väsynein terveisin, Jenny

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti