Life's a Bitch

7.4.2011

Ongelmani: luotan liikaa ihmisiin.

Tämä päivä on ollut yhtä helvettiä. Eräästä Idasta paljastui kammottava, verenimijä lutka, jota en halua tavata enää ikinä. En ikinä! Luulin sitä ystäväkseni, mutta sitä se ei ole. Ihmistuntemukseni on naurettavan huono. Luotan sinisilmäisesti lähes jokaiseen ihmiseen ja olen täysin sokea, jos minua hyväksikäytetään. Haluaisin niin kovasti kostaa Idalle, mutta kostossa ei ole mitään järkeä.

Entä sitten? Jos haluan kostaa, niin sitten minä kostan. Olen lähes koko päivän hautonut mielessäni maailman suurinta ja inhottavinta kostotapaa ja tunteeni ovat heitelleet taas laidasta laitaan - olen itkenyt vessan lattialla, nauranut omalle kurjuudelleni, kieriskellyt itsesäälissä sängylläni sekä heitellyt astioita raivoissani minne sattuu - keittiö on nyt täynnä lasinsiruja sen johdosta. Imurille olisi nyt käyttöä, mutta se on lainassa Karolla.  Ai niin, sillekin piti soittaa. Unohdan kaiken.

Eli täytyy soittaa Karolle. "Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä." Toivottavasti sille ei ole sattunut mitään, tosin epäilen, että se on putkassa. Nyt väsään itselleni rentouttavat savut, käärin jointin, laitan kuulokkeet päähän ja otan rennosti tämän illan.

Aah. Tätä olen odottanut koko päivän... chillausta omassa luukussani hyvän musiikin, sekä hyvän kukan kera.

Peace, Jenny

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti